Pandemonium
Dec 31, 2016 20:11:39 GMT 1
Post by RavenGuardian on Dec 31, 2016 20:11:39 GMT 1
Nimi: Pandemonium 'Demon'
Ikä: 5,5 -vuotias
Sukupuoli: Naaras
Laji/rotu: sekarotuinen koira (Dobermanni/Saksanpaimenkoira)
Lauma/asema: Kuolleitten lauma, johtajatar
Vaikutelma/maine:
Naaras tunnetaan hyvin laumassaan korkeassa asemassa olevana vahvana persoonana, mutta vain harvat tietävät, että hän on oikeasti hullu. Hänen tiedetään myös vihaavan uroksia vaikka antaakin näiden liittyä laumaansa, alempaan kastiin. Koska tämä lauma on tiedettävästi ainoa suuri kuolleitten lauma Ontariossa, hänet tunnetaan varsin hyvin.
Ulkonäkö:
Säkäkorkeus: 63 cm|| Paino: 33 kg
Naaras on keskikokoinen rakenteeltaan hoikka, mutta kohtalaisen voimakas. Hänen vartalonsa on muodoltaan saksanpaimenkoiran suorakaiteen ja dobermannin ryhdikkään olemuksen välimuotoa vaikka taipuukin enemmän dobermanni rodulle ominaiseksi. Pää on kiilamaisen molempien rotujen välimaastoa, kuono pitkähkö. Silmät ovat muodoltaan mantelinmuotoiset ja älykkäät milloin eivät ole hulluuden vääristämät. Raajat ovat voimakkaat ja tassut lyhyet. Naaraan korvat ovat alunperin olleet puolittain lerputtavat, mutta ne on typistetty pystyyn teräväksi ja suuriksi. Hännän ihmiset jättivät rauhaan ja se saksanpaimenkoiramainen tuuhea ja yltää kintereisiin asti.
Karvapeite on vartalossa on lyhyempi karvaista, tiheää ja sileää. Se hieman pitenee vatsan alle, mutta ei paljoa. Pään alueella kaulassa ja hännässä karva taas on pidempää. Väritykseltään narttu on kiiltävän musta jossa on punaruskeita merkkejä. Kaikki käpälät, vatsan ja hännän alus, rinnan kaksi täplää, kauluri, korvat sisältäpäin ja kuono ovat ruskeita sekä myös hänellä on silmien yläpuolella ruskeat täplät. Silmät ovat punavioletin väriset, silmän valkuaiset mustat. Kulmahampaat pitkät ja terävät. Hän on aika kaunis koira.
Arvilta koira ei ole säästynyt. Niitä hänelle on tullut lukuisista taisteluista joita hän on joutunut käymään. Hänellä on pienempiä arpia turkin alla koko kehossaan, mutta suurin erittäin silmiin pistävä on yhä syvänä haavana esiintyvä niskassa suoraan korvan takana oikealle puolelle kaartuvana. Siihen tullut isku ylsi aina luuhun asti ja oli hyvä, ettei leikannut koko hänen päätään irti. Haava aiheuttaa sen, että koira liikuttaa päätään hieman kankeasti.
Luonne:
Naaras vaikuttaa luonteeltaan vahvalta ja päättäväiseltä. Kunnian ja vallanhimo ajoivat hänet aiemmin pois laumastaan hänen kyllästyttyään urosten valtaan, mutta hän oppi myöhemmin hillitsemään näitä, mutta vasta pyrittyään asemaan johtajattarena. Tosin vieläkin aika ajoin hänelle herää tahto olla se paras oli kyse sitten mistä hyvänsä. Hän lähes pakkomieleisesti pyrkii kohti päämääräänsä. Ei väliä kuka siitä kärsii. Tämä naaras ei aio itkeä. Hänellä on loistava itsekuri ja muiden läheisyydessä osaakin esittää mitä juuri silloin tahtookaan jopa peittää sen tosiasian, että hulluus kalvaa häntä. Pandemonium ei pelkää epähenkensä menettämistä , miksi pelkäisikään kun on jo kerran kokenut kuoleman, vaan sitä että kuolisi merkityksettömästi. Korkea asema on hänelle erittäin tärkeä ja siinä hän pyrkiikin tekemään aina parhaansa. Hän myös pitää asemansa vaikka joutuisi tappamaan sen eteen. Urokset hän suoraan laskee paljon naaraita alempiarvoiseksi.
Viehkeän ulkomuotonsa avulla hän viettelee mielellään uroksia, mutta ei loppujen lopuksi päästä kuitenkaan ketään lähelleen ja vain leikkii urosten tunteilla särkeäkseen nämä lopulta. Urosta hän ei johtoon halua eikä kumppanikseen. Viekkaana ja viettelevänä naaras on varsin tappava yhdistelmä. Hän yleensä hoitelee tilanteet ovelasti, mutta kyllä naaralla löytyy myös voimaa taistella. Ainakin kohtalaisesti. Muiden apua hän ei halua ottaa vaan yrittää ylpeästi pärjätä omillaan. Apua sen sijaan hän kyllä antaa laumalleen, hieman karsaasti ehkä sen uroksille, ja apua tarvitseville ulkopuolisille naaraille.
Toisinaan hän vaikuttaa varsin vakavalta ja erittäin ylpeältä, mutta osaa hän pitää hauskaakin. Hänellä on kuitenkin vahva tahto pysyä perillä asioista ja onkin varsin utelias tämän vuoksi. Tuntee kuononsa niihinkin asioihin jotka eivät hänelle kuuluisi vaikka korkean asemansa johdosta hänen onkin hyvä olla perillä asioista. Hän on suurelta osin aika töykeä, mutta ei aina tahdo pahaa. Kostonhimoiseksi hän yltyy jos joku koskee hänen asemaansa tai laumaansa. Myös jos joku lauman ulkopuolinen naaras ei pysty itse saamaan kostoaan, voi tämä naaras senkin asian ottaa harteilleen kunhan se koskee urosta vastaan. Hän myös pitää paljon siitä kun saa vahingoittaa urosta. Kiduttaen ja lopulta tappaen. Urosten lisäksi hän vihaa ihmisiä jotka hylkäsivät jälkeensä niin monet lemmikkinsä.
Vahingoituttuaan niskaan hänen niskaan häneltä myös jotenkin turtui kipuaisti. Tämän vuoksi hän voi hyvinkin taistella hurjana kuolemaansa asti kun ei tunne. Tavallaan se on myös huonoa asia koska hän ei tiedä itse kuinka pahasti oikeastaan on loukkaantunut.
Hänen hulluutensa ilmenee vainoharhaisuutena, intona kiduttaa ja tappaa nauttien siitä sekä ajoittain hän myöskin keskustelee näkymättömien koirien kanssa tai näkee vihollisia joita ei olekaan. Kuitenkin hänen itsekurinsa auttaa peittämään tämän tosiasian.
Menneisyys:
Pandemoniumin tarina alkaa ihmisten maatilalta ladosta jonne se syntyi vahinko pentueena Saksanpaimenkoiranaaralle Rikolle. Isäänsä, joka oli dobermanni , hän ei koskaan tavannutkaan. Heti alkuun ihmiset hankkiutuivat eroon sen neljästä sisaruksesta, mutta jättivät vain yhden tyttöpennun, Pandemoniumin, jonka he ilmeisesti aikoivat pitää. Hänen korvansa typistettiin jo hyvin nuorena vaikka ne eivät paljoa riippuneetkaan, mutta häntä jätettiin rauhaan. Nimekseen pentu ei saanut japanilaista nimeä vaan pahaenteisesti Pandemonium joka tarkoitti paikkaa jossa demonit asuvat, vaikka pennussa ei vielä silloin mitään pahaa ollutkaan. Jokin silti piili tuon pentumaisen koiran pinnalla alla.
Pentu kasvoi emoonsa turvautuen eikä emo koskaan maininnut isää joka oli ilmeisesti ollut erään Japanista pois muuttaneen miehen koira. Pandemoniumista tuli äitinsä lellipentu joka vietti aivan normaalia elämää ihmisten maatilalla tietämättä edes siitä että hänellä oli ollut sisaruksia ja kuulematta näiden kohtalosta. Vasta myöhemmin jonkinlainen sekopäisyys näytti pikku hiljaa nakertavan hänen omaa emoaan. Se ilme pikku hiljaa ja viimein Riko kertoi hänelle kuinka kaikki muut pennut oli tapettu. Äiti yllytti hulluudessaan häntä vihaamaan ihmisiä, mutta Pandemonium oli liian nuori ymmärtääkseen mistä oli kyse. Hän alkoi hieman pelätä äitiään tämän outojen puheiden perusteella.
Eräänä talvena hänen äitinsä päätti lähteä maatilalta kohti Ohua paremman elämän toivossa. Mukaansa hän otti Pandemoniumin. Heidän matkansa kuitenkin katkesi lähes alku metreillä kun ne törmäsivät kolmeen villikoira urokseen. Heidän aikeensa oli ensin tappaa pentu ja ottaa Riko heidän palvelijakseen himojen tyydyttämiseen. Sitä he eivät tienneet, että Riko oli jo muutenkin tullut hulluksi ja koska tämä oli jo menettänyt neljä pentua tämä ei halunnut menettää Pandemoniumia. Riko taisteli heitä vastaan raivoisasti viimeiseen asti kunnes villikoirien oli pakko tappaa tämä. Pentu koetti kovasti taistella myös vastaan kun villikoirat repivät hänen äitinsä ruumista. Tapettuaan hänen äitinsä villikoirat vain yksikertaisesti kyllästyivät ja uhkasivat jättää pennun yksin lumeen. Pandemonium olisi päässyt helpommalla vai olemalla hiljaa, mutta nuori naaras hyökkäsi kerta toisen jälkeen villikoirien kimppuun kunnes sai osansa pahoin pitelystä minkä jälkeen hänet vain jätettiin kuolemaan.
Ilman muita vaihtoehtoja Pandemonium raahautui takaisin maatilalle hakemaan ihmisiltä apua. Hänet kyllä hoidettiin kuntoon, mutta silti äidin istuttamat ajatukset alkoivat itää nyt myös pennun hitaasti kytevässä hulluudessa jonka hän oli äidiltään perinyt. Nuori naaras vietti maatilalla silti jonkin aikaa parantumassa vaikka ei antanutkaan ihmisten enää koskea itseensä. Kun hän oli parantunut ja juuri täyttänyt yhden vuoden, hän jätti maatilan taakseen tietämättä oikeastaan minne mennä, mutta kunhan hänen ei tarvinnut törmätä ihmisiin enää. Hänen mielessään myös kyti ajatus niitä villikoiria kohtaan. Se ei vielä ollut kovin suuri, mutta pieni alku.
Nuori naaras ei ollut kovin onnekas matkallaan. Hän törmäsi viiden uroksen laumaan ja nämä kävivät huoletta yksinäisen nuoren naaraan kimppuun. Pandemonium aikoi taistella niin kuin äitinsä loppuun asti, mutta hänellä ei loppujen lopuksi ollut voimaa siihen ja jäi täysin urosten armoille. Juuri kun he aikoivat raiskata hänet, paikalle ilmestyi yksi uros lisää. Tämä uros kävi urheasti viiden muun uroksen kimppuun ja sai nämä ajettua pois pelastaen Pandemoniumin. Tämä uros oli nimeltään Ichirou, sekarotuinen koira, joka vei Pandemoniumin laumaansa ja jonka puolisoksi naaras myöhemmin tuli.
Hieman yli vuoden Ichirou jaksoi esittää Pandemoniumille ystävällistä, mutta kun naaras kieltäytyi parittelemasta tämän kanssa koska pelkäsi, yhtäkkiä uros muuttui häntä kohtaan hirveämmäksi. Tämä alkoi kurittaa naarasta joka alkoi elämään pelossa uskaltamatta kertoa kenellekään tilanteesta ja muutenkin lauma tuntui olevan Ichiroun puolella. Viimein uros raiskasi hänet ja hän sai tälle pantuja sen seurauksena. Siinä vaiheessa hän oli tullut kunnolla hulluksi ja tappoi peloissaan koko pentueen.
Pian tämän jälkeen Pandemonium sai tarpeeksi urosten vallasta laumassa ja alkoi himoitsemaan valtaa ja kunniaa. Hän ei aikonut enää alistua muiden vallan alle. Hän kävi lopulta laumanjohtajan kimppuun mitä laumassa ei katsottu ollenkaan hyvällä. Taistelun hän kuitenkin hävisi. Vakavasti loukkaantunut naaras ajettiin laumasta pois.
Kun hän oli kuolemaisillaan hänen avukseen tuli eräs toinen naaras joka pelasti hänen henkensä. Kun hän viimein parani ja hänen kuntonsa kasvoi hänen ankarasti harjoitellessaan hän otti tavakseen leikitellä urosten kanssa ja murskata heidät sitten. Eräällä kerralla hän kuitenkin tuli raskaaksi taas. Pennut syntyivät kuolleena ja samalla Pandemonium menetti kohtunsa tehden hänestä kyvyttömän saamaan enää pentuja. Häneltä kesti vielä kauan toipua tästä.
Eräänä päivänä kuitenkin tapahtui suurijäristys joka muutti kaikkien maailman. Pandemoniumin kohdalle osui terävän esineen putoaminen niskaan hänen oltuaan tuolloin juuri kaupungissa jonka keskuksena järistys tapahtui. Hänen niskansa murtui ja hän kuoli ensimmäisten uhrien joukossa. Kaikkien ihmeeksi hän ei kuitenkaan pysynyt kuolleena. Hän palasi takaisin, mutta ei enää oikeastaan elävänä. Niska repsotti edelleen murtuneena ja kuoleman tuottanut haava vuosi verta ja silmät olivat sameat. Ensin naaras järkyttyi tilanteesta suuresti. Varsinkin nähtyään kuvajaisensa veden pinnalta. Mutta kun aikaa kului hän sai kuulla, ettei ollut ainoa epäelämään palannut. Näitä onnettomia harhaili ympäriinsä Ontariota elävien hyljeksimänä. Silloin Pandemoniumille heräsi ajatus siitä, että nuo onnettomat tarvitsivat itselleen jonkinlaista tukea. Hän alkoi kokoamaan näistä epäkuolleista itselleen laumaa ympärilleen. Ensin siihen hyväksyttiin vain pelkkiä naaraita, mutta pikku hiljaa johtajatar muiden sitä anellessa otti ensimmäiset uroksetkin laumaansa. Kohta hänelle myös selvisi, että epäelämässä, samoin kuin elävien joukossakin, levisi myös kummallinen tauti joka muutti kantajansa hitaasti joksikin tahdottomaksi ruumiiksi jonka ainoa tehtävä oli tuhota kaikki tieltään ja levittää tautia. Pandemonium teki laumalleen tärkeämmät ja tiukemmat vaatimukset. Jos jossain näkyi taudin merkkejä hänet erotettiin laumasta tai tapettiin pois epäelämästä. Hän ei myöskään sallinut laumalaistensa ryhtyä yrityksiin auttaa näitä sillä se voisi olla kohtalokasta laumalle.
Ominaisuudet
Lihasvoima - 3/5
Puruvoima - 4/5
Nopeus - 3/5
Ketteryys - 2/5
Kestävyys - 3/5
Kivunsietokyky - 4/5
Äly - 4/5
Näkö - 3/5
Kuulo - 4/5
Haju - 3/5
Tunto - 1/5
Maku - 3/5
Taidoissaan Pandemoinium edustaa keskitasoa saksanpaimenkoirien tapaa. Hän ei ole erityisemmin hyvä tai huono oikeastaan missään. Parhaina ominaisuuksinaan hänellä kuitenkin oli kivunsietokyky sillä hän on kuta kuinkin turtunut kaikkeen kosketukseen. Äly myös yltää samalle tasolla.Purenta on luja ja hampaat terävät. Ei ole kovin ketterä ja niskan vaurio hieman tekee hänen liikkeistään jäykkiä. Se saattaa lamauttaa hänet joskus kokonaan.
Muuta:
- Pitää naaraista.
- Pitää urosten verenmausta vähän liikaakin.
- Hänellä on turtunut kipuaisti haavansa takia.
- Ääni Elize - Amaranthe
Ikä: 5,5 -vuotias
Sukupuoli: Naaras
Laji/rotu: sekarotuinen koira (Dobermanni/Saksanpaimenkoira)
Lauma/asema: Kuolleitten lauma, johtajatar
Vaikutelma/maine:
Naaras tunnetaan hyvin laumassaan korkeassa asemassa olevana vahvana persoonana, mutta vain harvat tietävät, että hän on oikeasti hullu. Hänen tiedetään myös vihaavan uroksia vaikka antaakin näiden liittyä laumaansa, alempaan kastiin. Koska tämä lauma on tiedettävästi ainoa suuri kuolleitten lauma Ontariossa, hänet tunnetaan varsin hyvin.
Ulkonäkö:
Säkäkorkeus: 63 cm|| Paino: 33 kg
Naaras on keskikokoinen rakenteeltaan hoikka, mutta kohtalaisen voimakas. Hänen vartalonsa on muodoltaan saksanpaimenkoiran suorakaiteen ja dobermannin ryhdikkään olemuksen välimuotoa vaikka taipuukin enemmän dobermanni rodulle ominaiseksi. Pää on kiilamaisen molempien rotujen välimaastoa, kuono pitkähkö. Silmät ovat muodoltaan mantelinmuotoiset ja älykkäät milloin eivät ole hulluuden vääristämät. Raajat ovat voimakkaat ja tassut lyhyet. Naaraan korvat ovat alunperin olleet puolittain lerputtavat, mutta ne on typistetty pystyyn teräväksi ja suuriksi. Hännän ihmiset jättivät rauhaan ja se saksanpaimenkoiramainen tuuhea ja yltää kintereisiin asti.
Karvapeite on vartalossa on lyhyempi karvaista, tiheää ja sileää. Se hieman pitenee vatsan alle, mutta ei paljoa. Pään alueella kaulassa ja hännässä karva taas on pidempää. Väritykseltään narttu on kiiltävän musta jossa on punaruskeita merkkejä. Kaikki käpälät, vatsan ja hännän alus, rinnan kaksi täplää, kauluri, korvat sisältäpäin ja kuono ovat ruskeita sekä myös hänellä on silmien yläpuolella ruskeat täplät. Silmät ovat punavioletin väriset, silmän valkuaiset mustat. Kulmahampaat pitkät ja terävät. Hän on aika kaunis koira.
Arvilta koira ei ole säästynyt. Niitä hänelle on tullut lukuisista taisteluista joita hän on joutunut käymään. Hänellä on pienempiä arpia turkin alla koko kehossaan, mutta suurin erittäin silmiin pistävä on yhä syvänä haavana esiintyvä niskassa suoraan korvan takana oikealle puolelle kaartuvana. Siihen tullut isku ylsi aina luuhun asti ja oli hyvä, ettei leikannut koko hänen päätään irti. Haava aiheuttaa sen, että koira liikuttaa päätään hieman kankeasti.
Luonne:
Naaras vaikuttaa luonteeltaan vahvalta ja päättäväiseltä. Kunnian ja vallanhimo ajoivat hänet aiemmin pois laumastaan hänen kyllästyttyään urosten valtaan, mutta hän oppi myöhemmin hillitsemään näitä, mutta vasta pyrittyään asemaan johtajattarena. Tosin vieläkin aika ajoin hänelle herää tahto olla se paras oli kyse sitten mistä hyvänsä. Hän lähes pakkomieleisesti pyrkii kohti päämääräänsä. Ei väliä kuka siitä kärsii. Tämä naaras ei aio itkeä. Hänellä on loistava itsekuri ja muiden läheisyydessä osaakin esittää mitä juuri silloin tahtookaan jopa peittää sen tosiasian, että hulluus kalvaa häntä. Pandemonium ei pelkää epähenkensä menettämistä , miksi pelkäisikään kun on jo kerran kokenut kuoleman, vaan sitä että kuolisi merkityksettömästi. Korkea asema on hänelle erittäin tärkeä ja siinä hän pyrkiikin tekemään aina parhaansa. Hän myös pitää asemansa vaikka joutuisi tappamaan sen eteen. Urokset hän suoraan laskee paljon naaraita alempiarvoiseksi.
Viehkeän ulkomuotonsa avulla hän viettelee mielellään uroksia, mutta ei loppujen lopuksi päästä kuitenkaan ketään lähelleen ja vain leikkii urosten tunteilla särkeäkseen nämä lopulta. Urosta hän ei johtoon halua eikä kumppanikseen. Viekkaana ja viettelevänä naaras on varsin tappava yhdistelmä. Hän yleensä hoitelee tilanteet ovelasti, mutta kyllä naaralla löytyy myös voimaa taistella. Ainakin kohtalaisesti. Muiden apua hän ei halua ottaa vaan yrittää ylpeästi pärjätä omillaan. Apua sen sijaan hän kyllä antaa laumalleen, hieman karsaasti ehkä sen uroksille, ja apua tarvitseville ulkopuolisille naaraille.
Toisinaan hän vaikuttaa varsin vakavalta ja erittäin ylpeältä, mutta osaa hän pitää hauskaakin. Hänellä on kuitenkin vahva tahto pysyä perillä asioista ja onkin varsin utelias tämän vuoksi. Tuntee kuononsa niihinkin asioihin jotka eivät hänelle kuuluisi vaikka korkean asemansa johdosta hänen onkin hyvä olla perillä asioista. Hän on suurelta osin aika töykeä, mutta ei aina tahdo pahaa. Kostonhimoiseksi hän yltyy jos joku koskee hänen asemaansa tai laumaansa. Myös jos joku lauman ulkopuolinen naaras ei pysty itse saamaan kostoaan, voi tämä naaras senkin asian ottaa harteilleen kunhan se koskee urosta vastaan. Hän myös pitää paljon siitä kun saa vahingoittaa urosta. Kiduttaen ja lopulta tappaen. Urosten lisäksi hän vihaa ihmisiä jotka hylkäsivät jälkeensä niin monet lemmikkinsä.
Vahingoituttuaan niskaan hänen niskaan häneltä myös jotenkin turtui kipuaisti. Tämän vuoksi hän voi hyvinkin taistella hurjana kuolemaansa asti kun ei tunne. Tavallaan se on myös huonoa asia koska hän ei tiedä itse kuinka pahasti oikeastaan on loukkaantunut.
Hänen hulluutensa ilmenee vainoharhaisuutena, intona kiduttaa ja tappaa nauttien siitä sekä ajoittain hän myöskin keskustelee näkymättömien koirien kanssa tai näkee vihollisia joita ei olekaan. Kuitenkin hänen itsekurinsa auttaa peittämään tämän tosiasian.
Menneisyys:
Pandemoniumin tarina alkaa ihmisten maatilalta ladosta jonne se syntyi vahinko pentueena Saksanpaimenkoiranaaralle Rikolle. Isäänsä, joka oli dobermanni , hän ei koskaan tavannutkaan. Heti alkuun ihmiset hankkiutuivat eroon sen neljästä sisaruksesta, mutta jättivät vain yhden tyttöpennun, Pandemoniumin, jonka he ilmeisesti aikoivat pitää. Hänen korvansa typistettiin jo hyvin nuorena vaikka ne eivät paljoa riippuneetkaan, mutta häntä jätettiin rauhaan. Nimekseen pentu ei saanut japanilaista nimeä vaan pahaenteisesti Pandemonium joka tarkoitti paikkaa jossa demonit asuvat, vaikka pennussa ei vielä silloin mitään pahaa ollutkaan. Jokin silti piili tuon pentumaisen koiran pinnalla alla.
Pentu kasvoi emoonsa turvautuen eikä emo koskaan maininnut isää joka oli ilmeisesti ollut erään Japanista pois muuttaneen miehen koira. Pandemoniumista tuli äitinsä lellipentu joka vietti aivan normaalia elämää ihmisten maatilalla tietämättä edes siitä että hänellä oli ollut sisaruksia ja kuulematta näiden kohtalosta. Vasta myöhemmin jonkinlainen sekopäisyys näytti pikku hiljaa nakertavan hänen omaa emoaan. Se ilme pikku hiljaa ja viimein Riko kertoi hänelle kuinka kaikki muut pennut oli tapettu. Äiti yllytti hulluudessaan häntä vihaamaan ihmisiä, mutta Pandemonium oli liian nuori ymmärtääkseen mistä oli kyse. Hän alkoi hieman pelätä äitiään tämän outojen puheiden perusteella.
Eräänä talvena hänen äitinsä päätti lähteä maatilalta kohti Ohua paremman elämän toivossa. Mukaansa hän otti Pandemoniumin. Heidän matkansa kuitenkin katkesi lähes alku metreillä kun ne törmäsivät kolmeen villikoira urokseen. Heidän aikeensa oli ensin tappaa pentu ja ottaa Riko heidän palvelijakseen himojen tyydyttämiseen. Sitä he eivät tienneet, että Riko oli jo muutenkin tullut hulluksi ja koska tämä oli jo menettänyt neljä pentua tämä ei halunnut menettää Pandemoniumia. Riko taisteli heitä vastaan raivoisasti viimeiseen asti kunnes villikoirien oli pakko tappaa tämä. Pentu koetti kovasti taistella myös vastaan kun villikoirat repivät hänen äitinsä ruumista. Tapettuaan hänen äitinsä villikoirat vain yksikertaisesti kyllästyivät ja uhkasivat jättää pennun yksin lumeen. Pandemonium olisi päässyt helpommalla vai olemalla hiljaa, mutta nuori naaras hyökkäsi kerta toisen jälkeen villikoirien kimppuun kunnes sai osansa pahoin pitelystä minkä jälkeen hänet vain jätettiin kuolemaan.
Ilman muita vaihtoehtoja Pandemonium raahautui takaisin maatilalle hakemaan ihmisiltä apua. Hänet kyllä hoidettiin kuntoon, mutta silti äidin istuttamat ajatukset alkoivat itää nyt myös pennun hitaasti kytevässä hulluudessa jonka hän oli äidiltään perinyt. Nuori naaras vietti maatilalla silti jonkin aikaa parantumassa vaikka ei antanutkaan ihmisten enää koskea itseensä. Kun hän oli parantunut ja juuri täyttänyt yhden vuoden, hän jätti maatilan taakseen tietämättä oikeastaan minne mennä, mutta kunhan hänen ei tarvinnut törmätä ihmisiin enää. Hänen mielessään myös kyti ajatus niitä villikoiria kohtaan. Se ei vielä ollut kovin suuri, mutta pieni alku.
Nuori naaras ei ollut kovin onnekas matkallaan. Hän törmäsi viiden uroksen laumaan ja nämä kävivät huoletta yksinäisen nuoren naaraan kimppuun. Pandemonium aikoi taistella niin kuin äitinsä loppuun asti, mutta hänellä ei loppujen lopuksi ollut voimaa siihen ja jäi täysin urosten armoille. Juuri kun he aikoivat raiskata hänet, paikalle ilmestyi yksi uros lisää. Tämä uros kävi urheasti viiden muun uroksen kimppuun ja sai nämä ajettua pois pelastaen Pandemoniumin. Tämä uros oli nimeltään Ichirou, sekarotuinen koira, joka vei Pandemoniumin laumaansa ja jonka puolisoksi naaras myöhemmin tuli.
Hieman yli vuoden Ichirou jaksoi esittää Pandemoniumille ystävällistä, mutta kun naaras kieltäytyi parittelemasta tämän kanssa koska pelkäsi, yhtäkkiä uros muuttui häntä kohtaan hirveämmäksi. Tämä alkoi kurittaa naarasta joka alkoi elämään pelossa uskaltamatta kertoa kenellekään tilanteesta ja muutenkin lauma tuntui olevan Ichiroun puolella. Viimein uros raiskasi hänet ja hän sai tälle pantuja sen seurauksena. Siinä vaiheessa hän oli tullut kunnolla hulluksi ja tappoi peloissaan koko pentueen.
Pian tämän jälkeen Pandemonium sai tarpeeksi urosten vallasta laumassa ja alkoi himoitsemaan valtaa ja kunniaa. Hän ei aikonut enää alistua muiden vallan alle. Hän kävi lopulta laumanjohtajan kimppuun mitä laumassa ei katsottu ollenkaan hyvällä. Taistelun hän kuitenkin hävisi. Vakavasti loukkaantunut naaras ajettiin laumasta pois.
Kun hän oli kuolemaisillaan hänen avukseen tuli eräs toinen naaras joka pelasti hänen henkensä. Kun hän viimein parani ja hänen kuntonsa kasvoi hänen ankarasti harjoitellessaan hän otti tavakseen leikitellä urosten kanssa ja murskata heidät sitten. Eräällä kerralla hän kuitenkin tuli raskaaksi taas. Pennut syntyivät kuolleena ja samalla Pandemonium menetti kohtunsa tehden hänestä kyvyttömän saamaan enää pentuja. Häneltä kesti vielä kauan toipua tästä.
Eräänä päivänä kuitenkin tapahtui suurijäristys joka muutti kaikkien maailman. Pandemoniumin kohdalle osui terävän esineen putoaminen niskaan hänen oltuaan tuolloin juuri kaupungissa jonka keskuksena järistys tapahtui. Hänen niskansa murtui ja hän kuoli ensimmäisten uhrien joukossa. Kaikkien ihmeeksi hän ei kuitenkaan pysynyt kuolleena. Hän palasi takaisin, mutta ei enää oikeastaan elävänä. Niska repsotti edelleen murtuneena ja kuoleman tuottanut haava vuosi verta ja silmät olivat sameat. Ensin naaras järkyttyi tilanteesta suuresti. Varsinkin nähtyään kuvajaisensa veden pinnalta. Mutta kun aikaa kului hän sai kuulla, ettei ollut ainoa epäelämään palannut. Näitä onnettomia harhaili ympäriinsä Ontariota elävien hyljeksimänä. Silloin Pandemoniumille heräsi ajatus siitä, että nuo onnettomat tarvitsivat itselleen jonkinlaista tukea. Hän alkoi kokoamaan näistä epäkuolleista itselleen laumaa ympärilleen. Ensin siihen hyväksyttiin vain pelkkiä naaraita, mutta pikku hiljaa johtajatar muiden sitä anellessa otti ensimmäiset uroksetkin laumaansa. Kohta hänelle myös selvisi, että epäelämässä, samoin kuin elävien joukossakin, levisi myös kummallinen tauti joka muutti kantajansa hitaasti joksikin tahdottomaksi ruumiiksi jonka ainoa tehtävä oli tuhota kaikki tieltään ja levittää tautia. Pandemonium teki laumalleen tärkeämmät ja tiukemmat vaatimukset. Jos jossain näkyi taudin merkkejä hänet erotettiin laumasta tai tapettiin pois epäelämästä. Hän ei myöskään sallinut laumalaistensa ryhtyä yrityksiin auttaa näitä sillä se voisi olla kohtalokasta laumalle.
Ominaisuudet
Lihasvoima - 3/5
Puruvoima - 4/5
Nopeus - 3/5
Ketteryys - 2/5
Kestävyys - 3/5
Kivunsietokyky - 4/5
Äly - 4/5
Näkö - 3/5
Kuulo - 4/5
Haju - 3/5
Tunto - 1/5
Maku - 3/5
Taidoissaan Pandemoinium edustaa keskitasoa saksanpaimenkoirien tapaa. Hän ei ole erityisemmin hyvä tai huono oikeastaan missään. Parhaina ominaisuuksinaan hänellä kuitenkin oli kivunsietokyky sillä hän on kuta kuinkin turtunut kaikkeen kosketukseen. Äly myös yltää samalle tasolla.Purenta on luja ja hampaat terävät. Ei ole kovin ketterä ja niskan vaurio hieman tekee hänen liikkeistään jäykkiä. Se saattaa lamauttaa hänet joskus kokonaan.
Muuta:
- Pitää naaraista.
- Pitää urosten verenmausta vähän liikaakin.
- Hänellä on turtunut kipuaisti haavansa takia.
- Ääni Elize - Amaranthe