Etsinnän päätös (ketju on tauolla)
Jul 26, 2017 13:54:11 GMT 1
Post by Chuhonine on Jul 26, 2017 13:54:11 GMT 1
Tseh tseh Chigaru ja Inyah@admin
Razdavit
Yhdellä voimakkaalla lekan lyönnillä tuon lähestyneen zombin pää lensi irti ja yksi isku riitti murskaamaan sen muussiksi. Se ei ollut suurikaan vastus, mikään ei olisi enää suuri vastus minulle. Mutta etsin nyt jotain muuta kuin vastusta jota vastaan taistella, etsin Chigarun laumaa. Olin jo matkallani törmännyt yhteen koiraan, se kuulemma sanoi että löytäisin ne jatkamalla vielä pari kymmentä kilometriä etelään. Aloin olla lähellä varmaankin. Otin lekastani paremmin kiinni ja jatkoin matkaani. Tiesin että en välttämättä pääsisi heti johtajan puheille mutta saisin kyllä hänen huomion, en tappaisi ketään mutta olisin valmis viskomaan paria hurttaa ympäri. Tiesin että se lauma pitäisi sääntönsä aina joten saattaisin saada hyvinkin muutaman vastaani. Jos ne alkaisivat tosissaan ottamaan niin en pelkäisi tappaakkaan niitä. Minulle ei heti normaali piski alkaisi isotella.
Päivä oli suhkot rauhallinen mutta pilvet edelleen peitti taivasta. Aamukin kyllä oli vasta aluillaan ja kevyt usva peitti maata ja kostutti turkkiani mutta se ei häirinnyt. Kuulin jostain lähistöltä jotain ääntä, joku liikkui hyvin äänekkäästi mutta en välittänyt. En ainakaan uskonut että näin lähellä lauman rajoja liikkuisi zombeja. Aloin kuitenkin hetken päästä valpastumaan kun kuulin huudon jostain "Tuolta tulee joku!". Jatkoin kävelyäni äänen suuntaan kunnes huomasin dalmatialaisen seisovan tukevasti paikoillaan. "Mitä haluat?" se kysyi, mutten vastannut. Laskin sitten lekani alas kun olin tämän uroksen edessä. "Onko tämä Chigarun laumaa?" kysyin. "Sinä vastaat ensin että mitä teet täällä tai laitan sinut kääntymään takaisin!" uros uhosi. "Vastaa sinä tai olet koipia lyhyempi." sanoin tuhahtaen. Ilmeisesti hän ei tykännyt ääneni sävystä vaan iski idioottina suoraan kaulalleni, päästäen sitten ulahtaen irti. En itsekään pitänyt hänen tyylistä, hyökkäsin kohti tätä ja kevyesti väänsin sen maahan kaulasta. Se huitoi jalkojaan ja yritti saada minusta kiinni tai päästä liikkeelle. Tiesin että se ei pääsisi mihinkään, en liikkuisi senttiäkään.
Kyllästyin sitten tuon uroksen hyödyttömyyteen kun se ei kertonut minulle mitään, heitin sen päin isoa lohkaretta ja jatkoin matkaani. Se ei ainakaan heti iskenyt, mutta huomasin kun se lähti luikkimaan äkkiä pois. Hölmö, Chigaru tarvitsisi oikeita uroksia joukkoonsa, siksi olin täällä ja myös koska pidin lauman tavoitteesta. "CHIGARU! TULE ESIIN!" huusin. Aloin pian kuulla lähestyviä askeleita ja tunkeilijaksi nimittelyä. Yllättäen jokin iski jalkaani kiinni ja kun käännyin katsomaan niin toinen tarttui korvaani. "Miksi olet tunkeutunut alueellemme?" vakavan näköinen koira kysyi. "Haluan tavata johtajanne. Välittömästi." sanoin. "Kuokka vieraat eivät pääse johtajan puheille! Teloitamme sinut vielä tätä menoa." tuo koira uhkaili. "Te ette voisi teloittaa minua edes unissanne! Tuokaa Chigaru tänne välittömästi." karjaisin ja menetin hermoni. Hetken ravistelun jälkeen sain koirat irti itsestäni ja iskin niitä toisiinsa, viimeisenä heitin tuon uhkailijan täysillä maahan. Poimin lekani vielä ja lähdin juoksemaan. Enää en odottaisi, lopulta pysähdyin kun epäilin olevani perillä. "Chigaru! Astu esiin" komensin. Kuulin kyllä myös takaani lähestyvän äsken lyödyn joukon tulevan mutta nyt en välittänyt niistä, etsin katseellani sitä mitä olen etsinyt jo pitkään
Razdavit
Yhdellä voimakkaalla lekan lyönnillä tuon lähestyneen zombin pää lensi irti ja yksi isku riitti murskaamaan sen muussiksi. Se ei ollut suurikaan vastus, mikään ei olisi enää suuri vastus minulle. Mutta etsin nyt jotain muuta kuin vastusta jota vastaan taistella, etsin Chigarun laumaa. Olin jo matkallani törmännyt yhteen koiraan, se kuulemma sanoi että löytäisin ne jatkamalla vielä pari kymmentä kilometriä etelään. Aloin olla lähellä varmaankin. Otin lekastani paremmin kiinni ja jatkoin matkaani. Tiesin että en välttämättä pääsisi heti johtajan puheille mutta saisin kyllä hänen huomion, en tappaisi ketään mutta olisin valmis viskomaan paria hurttaa ympäri. Tiesin että se lauma pitäisi sääntönsä aina joten saattaisin saada hyvinkin muutaman vastaani. Jos ne alkaisivat tosissaan ottamaan niin en pelkäisi tappaakkaan niitä. Minulle ei heti normaali piski alkaisi isotella.
Päivä oli suhkot rauhallinen mutta pilvet edelleen peitti taivasta. Aamukin kyllä oli vasta aluillaan ja kevyt usva peitti maata ja kostutti turkkiani mutta se ei häirinnyt. Kuulin jostain lähistöltä jotain ääntä, joku liikkui hyvin äänekkäästi mutta en välittänyt. En ainakaan uskonut että näin lähellä lauman rajoja liikkuisi zombeja. Aloin kuitenkin hetken päästä valpastumaan kun kuulin huudon jostain "Tuolta tulee joku!". Jatkoin kävelyäni äänen suuntaan kunnes huomasin dalmatialaisen seisovan tukevasti paikoillaan. "Mitä haluat?" se kysyi, mutten vastannut. Laskin sitten lekani alas kun olin tämän uroksen edessä. "Onko tämä Chigarun laumaa?" kysyin. "Sinä vastaat ensin että mitä teet täällä tai laitan sinut kääntymään takaisin!" uros uhosi. "Vastaa sinä tai olet koipia lyhyempi." sanoin tuhahtaen. Ilmeisesti hän ei tykännyt ääneni sävystä vaan iski idioottina suoraan kaulalleni, päästäen sitten ulahtaen irti. En itsekään pitänyt hänen tyylistä, hyökkäsin kohti tätä ja kevyesti väänsin sen maahan kaulasta. Se huitoi jalkojaan ja yritti saada minusta kiinni tai päästä liikkeelle. Tiesin että se ei pääsisi mihinkään, en liikkuisi senttiäkään.
Kyllästyin sitten tuon uroksen hyödyttömyyteen kun se ei kertonut minulle mitään, heitin sen päin isoa lohkaretta ja jatkoin matkaani. Se ei ainakaan heti iskenyt, mutta huomasin kun se lähti luikkimaan äkkiä pois. Hölmö, Chigaru tarvitsisi oikeita uroksia joukkoonsa, siksi olin täällä ja myös koska pidin lauman tavoitteesta. "CHIGARU! TULE ESIIN!" huusin. Aloin pian kuulla lähestyviä askeleita ja tunkeilijaksi nimittelyä. Yllättäen jokin iski jalkaani kiinni ja kun käännyin katsomaan niin toinen tarttui korvaani. "Miksi olet tunkeutunut alueellemme?" vakavan näköinen koira kysyi. "Haluan tavata johtajanne. Välittömästi." sanoin. "Kuokka vieraat eivät pääse johtajan puheille! Teloitamme sinut vielä tätä menoa." tuo koira uhkaili. "Te ette voisi teloittaa minua edes unissanne! Tuokaa Chigaru tänne välittömästi." karjaisin ja menetin hermoni. Hetken ravistelun jälkeen sain koirat irti itsestäni ja iskin niitä toisiinsa, viimeisenä heitin tuon uhkailijan täysillä maahan. Poimin lekani vielä ja lähdin juoksemaan. Enää en odottaisi, lopulta pysähdyin kun epäilin olevani perillä. "Chigaru! Astu esiin" komensin. Kuulin kyllä myös takaani lähestyvän äsken lyödyn joukon tulevan mutta nyt en välittänyt niistä, etsin katseellani sitä mitä olen etsinyt jo pitkään