Here we are finding everything you need (ketju on tauolla)
Jul 25, 2017 21:51:40 GMT 1
Post by Inyah on Jul 25, 2017 21:51:40 GMT 1
// Tseh tseh Jack ja Chuhonine !
Soyala
Oli hyvin aikainen kesäaamu. Venyttelin itseäni hymyillen katsoen edessä olevaa jokea. Olin tietysti tarkastanut alueen ennen rentoa hetkeäni, ettei mikään zombi yllättäisi minua. Nyt oli kuitenkin rauhallista. Ja luotin siihen melkoisen paljon, että reviirin sisäpuoli oli zombi vapaata aluetta. Juuri nyt minulla ei ollut ketään hoidettavana joten päätin lähteä pienestä parantajanmökistäni keskustassa sijaitsevaan kärsineeseen kauppakeskukseen. Join nopeasti Thames -joesta raikasta vettä ja otin suunnakseni ihmisten tekemän suuren rakennuksen. Onneksi oli tälläisiä pieniä vapaa päiviä välissä. Ehtisin kerätä lisää tarvittavia välinetiä parantajan tehtäviini.
Saavuin pian rikkinäisten ovien luokse ja luikahdin nopeasti sisään. Etsin katseellani jotain astiaa mitä voisin kantaa ja minne voisin laittaa kaikkea mitä tarvitsisin. Olin ajatuksissani unohtanut omani pienelle mökilleni, enkä jaksanut enään raahautua takaisin. Suuressa aulassa ei näkynyt mitään joten päätin lähteä näihin isoihin huoneisiin mitkä olivat täynnä ihmisten tekemiä esineitä.
Tutkailin ympärilleni samalla etsien ihan hyötykäyttöön tulevia asioita ja samalla sitä sankkoa minne ne keräisin. Kaikki nämä esineet toivat mieleeni ne ajat jolloin olin lemmikki. Ne ajat olivat olleet niin ihania, mutta nyt se kaikki oli ohitse. Ihmiseni oli kadonnut, enkä tiennyt hänen kohtaloaan. Pieni kaipuu iski minuun, mutta koetin syrjäytää sen. Minulla oli uusi elämä ja tässä elämässä oli jotain uutta elämisen arvoista. Mieleeni nousi oitis johtajamme Jack. Ilman häntä olisin jo mennyttä.
Yllättäen kuulin askeleita kauempaa. Aistini valpastuivat ja ajattelin oitis eläviä kuolleita tai pahempaa… zombeja. Ajattelin aina heti kaikkea mahdollista pahaa.
”Kuka siellä?”, sanahdin ottaen puukkoni pois suojastaan. Olin valmis puolustamaan itseäni jos oli pakko. Jos vastausta ei kuuluisi olisi varmaa, että vastassa olisi zombi.
Soyala
Oli hyvin aikainen kesäaamu. Venyttelin itseäni hymyillen katsoen edessä olevaa jokea. Olin tietysti tarkastanut alueen ennen rentoa hetkeäni, ettei mikään zombi yllättäisi minua. Nyt oli kuitenkin rauhallista. Ja luotin siihen melkoisen paljon, että reviirin sisäpuoli oli zombi vapaata aluetta. Juuri nyt minulla ei ollut ketään hoidettavana joten päätin lähteä pienestä parantajanmökistäni keskustassa sijaitsevaan kärsineeseen kauppakeskukseen. Join nopeasti Thames -joesta raikasta vettä ja otin suunnakseni ihmisten tekemän suuren rakennuksen. Onneksi oli tälläisiä pieniä vapaa päiviä välissä. Ehtisin kerätä lisää tarvittavia välinetiä parantajan tehtäviini.
Saavuin pian rikkinäisten ovien luokse ja luikahdin nopeasti sisään. Etsin katseellani jotain astiaa mitä voisin kantaa ja minne voisin laittaa kaikkea mitä tarvitsisin. Olin ajatuksissani unohtanut omani pienelle mökilleni, enkä jaksanut enään raahautua takaisin. Suuressa aulassa ei näkynyt mitään joten päätin lähteä näihin isoihin huoneisiin mitkä olivat täynnä ihmisten tekemiä esineitä.
Tutkailin ympärilleni samalla etsien ihan hyötykäyttöön tulevia asioita ja samalla sitä sankkoa minne ne keräisin. Kaikki nämä esineet toivat mieleeni ne ajat jolloin olin lemmikki. Ne ajat olivat olleet niin ihania, mutta nyt se kaikki oli ohitse. Ihmiseni oli kadonnut, enkä tiennyt hänen kohtaloaan. Pieni kaipuu iski minuun, mutta koetin syrjäytää sen. Minulla oli uusi elämä ja tässä elämässä oli jotain uutta elämisen arvoista. Mieleeni nousi oitis johtajamme Jack. Ilman häntä olisin jo mennyttä.
Yllättäen kuulin askeleita kauempaa. Aistini valpastuivat ja ajattelin oitis eläviä kuolleita tai pahempaa… zombeja. Ajattelin aina heti kaikkea mahdollista pahaa.
”Kuka siellä?”, sanahdin ottaen puukkoni pois suojastaan. Olin valmis puolustamaan itseäni jos oli pakko. Jos vastausta ei kuuluisi olisi varmaa, että vastassa olisi zombi.